Jäsenet:
Petri Tikanmäki 1992 -
Kimmo Mattila 1992 -
Arto Julkunen 1994 -
Olavi Kallioinen 1994 -
Pekka Vallenius 2005 -
Jouni Kurki 2006 -
Pawel Kempf 2009 -
Ex-jäsenet:
Erkki Vepsäläinen (viulu, mandoliini, klarinetti) 1992 - 2005
Kaino Nykänen (2- ja 5-rivinen haitari) 1993 - 1995
Keijo Säteri (mandola, banjo, jouhikko, laulu) 1994 - 2005
Tuuraajat:
Ari Heinonsalmi, Jani Kallioinen, Jorma Tuunanen, Jorma Tikkanen
RIMPSAUS - kokoonpanot kautta aikain: (vieritä alaspäin tai siirry
suoraan haluamaasi aikaan)
Alku-rimpsaus 1992-1993
Erkki, Petri ja Kimmo. Kaino.
Suur-rimpsaus 1994-1995
Erkki, Petri, Kimmo, Kaino, Arto, Olavi, Keijo
Kielisoitin-rimpsaus 1996-2005
Erkki, Petri, Kimmo, Arto, Olavi, Keijo
Nyky-rimpsaus 2006-
Petri, Kimmo, Arto, Olavi, Pekka, Jouni, Pawel (2009-)
Kesä 1993. Yhtyeeseen on liittynyt Kaino (oik) haitareineen. Pojat maistelevat Pohjanmaan festivaalimansikoita luultavasti ansaittujen päiväunien jälkeen. Orkesterin nimeksi vakiintuu näihin aikoihin Petrin ehdottama "Rimpsaus".
Kaukana toisaalla, Kuopion ja Mikkelin toreilla katusoitto-orkesteri Hertta Helmikaulan pojat Keijo, Olavi ja Arto olivat autuaallisen tietämättömiä siitä, että Rimpsauksen kohtalo tulisi koskettamaan läheisesti heitäkin. Oikeastaan uusi varkautelainen akustisen musiikin yhtye kiinnosti heitä niin paljon, ettei asiaa jätetty edes kohtalon varaan: Arto tiedusteli mahdollisuutta päästä mukaan soittamaan.
Seitsenmiehinen Rimpsaus tuli tutummaksi varkautelaisille, kun toimittaja Matti Mäkelä kirjoitti Warkauden Lehdessä yhtyeestä huomattavan myönteisin sanakääntein. Orkesteri oli hämmentynyt mutta tietysti hyvillään saamastaan arvioinnista. Tarvittiin siis potretti, jonka otti sittemmin yhtyeen hovikuvaajaksi vakiintunut Kari Varttinen. Keikat alkoivat lisääntyä.
KIELISOITIN-RIMPSAUS 1996-2005
Kaustisen lisäksi tutuiksi tulivat myös muut festivaalit: Rääkkylän Kihaus, Haapavesi Folk, Samuelin Poloneesi, Hankasalmen Kihveli jne. Niissä saatiin uusia tuttuja ja tavattiin vanhoja. Tässä kuvassa vuodelta 1996 Rääkkylästä Petri Hakala (keskellä) kokeilee Keijon rakentamia soittimia. Sinä vuonna vaikutuimme kovasti Mylläreistä, Ivo Papasovista, Eric Hokkasesta ja Arttu Suuntalasta. Noihin aikoihin myös oma sointimme alkoi löytyä: heleän rytmikästä kielisoitintaustaa koristeli laulu, viulu, huilu ja pianohaitari.
Tapahtui festivaaleilla muutakin: Erkki oli saanut mestaripelimannin arvon ja Yleisradio (Yle 1) tallensi ja esitti vuonna 1997 Haapavesi Folkin keikkamme.
Monet tilaisuudet lähiseudulla antoivat soittomahdollisuuksia: järjestöjen paikalliset ja valtakunnalliset tapahtumat, kuntien järjestämät juhlat, yritysten asiakas- ja henkilöstötilaisuudet, yksityiset juhlat jne. Esimerkiksi Varkauden kulttuuritoimi ja Leppävirran sos.dem. työväenyhdistys ovat olleet vakiintuneita yhteistyökumppaneitamme. Kuvassa ollaan keikalla Varkauden kirjastossa.
Vuonna 2000 kävimme ensimmäisen kerran yhteisellä soittoreissulla ulkomailla. Festival of Folk Arts on suuri ja monipuolinen kansantaiteen festivaali, joka pidetään vuosittain elokuun puolivälissä Budapestissä. Sadat käsityöläiset Unkarista ja naapurimaista myyvät tuotteitaan ja esittelevät taitojaan, orkesterit soittavat ja tanssijat pyörähtelevät, teatterit innostavat katsojia ja klovnit hulluttelevat lasten kanssa. Kuvassa Rimpsaus lavalla jouhikon, laulun ja kanteleen kera. Unkarilaiset pitävät kunnia-asianaan tuntea sukulaiskansansa kansalliseepos Kalevala.
Tulkkeinamme Budapestissä toimivat Katalin Virag ja Laszlo Böröcz (tuttavallisemmin Pörösen Laslo). Nykyäänkin aikataulun pahasti pettäessä muistamme, mitä Laszlo sanoisi: "Ei hätää, aikataulu on vain paperipala". Laszlo on oopperalaulaja ja pitää lisäksi 2B -galleriaa taiteilijaveljensä kanssa. Kuvassa Laszlon (oik) kanssa Budan linnan pihalla nauttivat festivaalista Kimmo, Erkki, Olavi ja Petri.
Vuonna 2002 yhtye juhli soittaen, saunoen ja herkutellen kymmenvuotista toimintaansa. Koko kööri vasemmalta oikealle: Keijo, Petri, Olavi, Erkki, Arto ja Kimmo. Ohjelmistoon ilmaantui lisää omia kappaleita sekä kuplettia ja varhaista foksia.
Vuonna 2002 Rimpsaus sai tilaisuuden esiintyä Minun lauluni Varkaudessa -tapahtumassa. Warkaus-salissa kahdessa konsertissa esitettiin kaupungissa vaikuttaneiden tekijöiden (mm. Kari Tuomisaari ja Esa Pakarinen) musiikkia. Tunnelma oli poikkeuksellisen lämmin. Kapellimestari Petri Juutilaisen juontamista konserteista tehtiin myös kokooma-cd, jolle mekin pääsimme mukaan. Live-äänityksestä teimme vuonna 2003 myös oman single-cd:n "Traktorivalssi". Kappele on ystävämme Ari Heinonsalmen säveltämä ja sanoittama. Laulua on soitettu Radio Varkaudessa vuoden 2006 aikana kiitettävästi - yleisön pyynnöstä kuulemma.
Vuonna 2004 vierailimme Virossa Viljandi Folkin Suomi -oheistapahtumassa. Keikkojen lisäksi esittelimme kanteleita ja jouhikkoa. Siksi tässäkin kuvassa on näkyvillä Leppävirran Soitinrakentajien 10- ja 5-kieliset kanteleet sekä jouhikko. Tapahtuman järjesti Soome Instituut, jonka Tarton toimipaikan kulttuurisihteeri Pertti Pyhtilä on myöhemminkin auttanut meitä yhteydenpidossa Balttiaan. Viljandi Folk on aito festivaali!
Tallinnnan kirjeenvaihtaja, toimittaja Ulla-Maija Määttänen haastattelee Petriä Suomen Ylen TV 1:lle Viljandissa Inkeri-talon edustalla. Paikallinen Sakala -lehti otsikoi: "Inkeri majas tuoksub varsti soome rahvamuusika staap". - Suomen oheistapahtuma oli siis hyvin esillä sekä Virossa että Suomessa.
Vuonna 2005 tiemme vei Latviaan Jurmalaan. Kansat soittavat -festivaaleilla esiintyi ryhmiä isäntämaasta sekä Meguva Liettuasta ja Kirmas Virosta. Emäntänämme toimi Buldurin kulttuuritalon johtaja Zinaida Skuja, jonka suomen kielen taito on Karjalassa syntyneen isoäidin peruja. Tässä lokakuun lopussa Kaugurin kulttuuritalolla otetussa kuvassa pitkäaikainen kokoonpano on viimeisellä julkisella yhteisellä keikallaan.
Elävä musiikki yhdistää sekä ihmisiä että kansoja. Ihmisten vilpittömyys, vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on aina yhtä mukavaa. Tässä palangalaisen Meguva -yhtyeen bandoneonin soittaja jammailee Petrin ja Olavin kanssa liettualais-virolais-suomalaiseen tyyliin.
Varkauden kansalaisopisto järjesti helmikuussa 2007 yhteistyössä Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa kurssin Djembe-rummun rakentamisesta ja soitosta. Kaksipäiväinen tapahtuma sai innostuneen vastaanoton. Opettajana toimi soitinrakentaja Jouni Kurki. Kuvassa pienemmät ja suuremmat kurssilaiset kiinnittävät kalvoja narupunoksien avulla.
Kesällä 2007 Rimpsaus esiintyi Baltian kiertueellaan Pärnussa (Viro) sekä Palangassa ja Kupiskiksessa (Liettua) yhteensä seitsemällä keikalla. Lisäksi pidettiin suomalaisten pienkanteleiden esittely Lingaudala -festivaalilla Kupiskiksessa.
Kesäkuussa 2008 yhtye julkaisi maksi-cd-singlen "Soita viel". Nimikappaleena on M Jurvan amerikantuliainen vuodelta 1929 "Soita viel se neeker-jazz". Levy äänitettiin ja miksattiin Varkaudessa Studio HYM HYM:issä ja masteroitiin Kuopiossa Dynyn cd-monistamossa. Savolaista takuutyötä täydensi vaasalainen Osku Vase suunnittelemalla kannet.
Kesällä 2008 Rimpsaus harjoitutti, sovitti ja soitti musiikkia teatteriryhmä Nimettömien näytelmään Kymmenen tikkua laudalla. Sen kirjoitti Iiris Salmela ja ohjasi Tuomo Salmela. Rimpsaus nostaa hattunsa korkealle - n. 40 henkilön hanke oli merkittävä varkautelainen kulttuuriteko, jolla sopi mainiosti juhlistaa teatteriryhmän 15-vuotista taivalta.
Vuonna 2009 Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys (Kakmu ry) pyöritti rimpsaus-klubia, jossa vieraili akustisen musiikin esittäjiä. Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto tuki hanketta taloudellisesti.
Rimpsaus laajeni seitsenmiehiseksi, kun Pawel Kempf liittyi yhtyeeseen. Häneen yhtye tutustui jo aiemmin Kymmenen tikkua laudalla -näytelmän parissa. Yhteistyö jatkui Pawelin vierailtua solistina syksyllä 2009. Loppusyksyllä hän olikin jo orkesterin vakituinen jäsen. - Pawel tunnetaan Mekaanisen Musiikin Museosta, jossa on pohjoismaiden suurin mekaanisten soitinten kokoelma.
Mestaripelimanni ja Rimpsauksen alkuperäisjäsen Erkki Vepsäläinen täytti 80 vuotta. Pohjois-Savon pelimannit ja Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistys järjestivät huhtikuussa 2010 Warkaus-salissa konsertin, jossa liki kymmenkunta yhtyettä esitti Ekin sävellyksiä. Myös itse sankari tarttui mandoliiniin ja nousi lavalle.
Profiili